Rooma part 2

Ja nyt jatketaan Rooman viikonloppu loppuun asti. Kaunis lauantai aamupäivä sarasti, mutta valitettavasti huonon aamupalan jälkeen piti lähteä taas kokemaan ihmeellistä maailmaa.  Hurruuttelin taas bussilla nähtävyyksiä ja yritin kuumeisesti päättää minne jäisin. Tälle päivälle oli jäljellä Vatikaani, Pantheon, Piazza Navona, Bocca della Verita ja päätöntä pyörimistä. :) Ja tuo litannia taitaa ollakin sattumoisin päivän reitti.
Siispä suuntasin Vatikaaniin! Kävelin Vatikaania kohde ja vastaan tullut mukava tyttö kysyi, jos haluaisin osallistua opastetulle kierrokselle. Vastasin heti myöntävästi. Enkä katunut päätöstä olleenkaan. Halusin saada mahdollisimman paljon irti tästä paikasta ja mahdollisimman helpolla, eli jonottaminen no thanks! :D Kierros kesti noin kaksi tuntia, jonka aikana meidän mukava opas kierrätti ja valaisi meitä Vatikaanin museosta ja Sikstuksen kappelista, mutta Pietarin kirkko piti tutkia yksin. Kaiken maailman lippujen ja kuulokkeiden jaon jälkeen oli vielä turvatarkastus ennen sisälle pääsyä.
Kierros alkoin Cortile della Pigna eli Pinjankävyn sisäpihalta ja se on varmastikin kuuluisin niistä monista pihoista, joita löytyy Vatikaanista. Sillä sieltä löytyy noin neljä metrinen pronssinen käpy. Jep, kuulostaa hiukka erikoiselta, mutta Danten Jumalainen näytelmä kirjasta löytyy tähänkin vastaus. Kävyn koko esittää kirjan jättiläisten kokoa. Hienoa! Käpy on pienen pienen "suihkulähteen" yläpuolella, ja Michelangelon suunnittelemat kaksoisportaat jakautuvat maata kohden, ja portaiden molemmissa loppupäissä on yksi leijona makaamassa. Leijonien alta kivipatsaista löytyy kiehtovia hieroglyfejä. Sisäpihan toisella puolella on nykytaideteos, Sisäkkäiset pallot. Tämä on aika uusi teos, vuodelta 1990 ja tekijä on Arnaldo Pomodoro. Piha on jotenkin ristiriitainen, on nykytaidetta, hieroglyfejä ja käpyjä strange! :D Makunsa tietenki kullakin. Heti alkuun meille näytettiin pihalla olevat sikstiiniläiskappelin frescoja esittävät taulut. Koska kappelissa ei saa kuvata eikä puhua, oli sepustukset kerrottava jo täällä. Seuraavaksi menimme sisälle museoon.

Pietarinkirkko

Käpy ja riikinkukot

Jellona

Sisäkkäiset pallot

Pinjankävyn sisäpiha

Museoon astuessa tuntui, että silmät pitäisi olla selässäkin, koska näkemistä oli koko ajan vain enemmän ja enemmän! Oli vaikeaa keskittyä kuuntelemaan opasta, ottaa kuvia ja vielä nauttia. :D No kuitenkin tästä kaikesta alku järkytyksestä selvittyäni osasin jo priorisoida paremmin, ja opaskin piti kuvaustaukoja matkan aikana. Ensimmäinen sali oli täynnä antiikin Rooman patsaita ja jos en muista tai kuullut väärin niin jokaisen Paavinkin pärstäkuva taisi siellä olla veistettynä..Seuraava piha/sali oli Cortile de Belvedere. Lisää erilaisia patsaita ja muutama antiikin Rooman aikainen marmorinen kylpyamme. Kyllä olisi mukavaa päästä lillumaan tuommoisessa altaassa, oih. Kuuluisin patsas tällä sisäpihalla on Apollo- patsas.  

Belvederen Apollo

 Salit seurasiva toisiaan, joten nyt en muista sen enempää nimiä niille vaikka ne kuinks olivat toistaan upeampia. Kuitenkin seuraavaa salia kutsutaan eläinsaliksi. Kaikki patsaat esittivät erilaisia eläimiä ja niiden komeutta, mutta myös julmuutta. Yksityiskohdat olivat huikeita. Taas siirryttiin eteenpäin ja sieltä löytyi Belvederen Torso (joka näyttää hyvin erikoiselta minun kuvassa) ja kaunis sali täynnä..taas kerran mahtavia patsaita.., mutta ne mosaiikkilattiat! Niin hieno, ettei oisi päälle edes uskaltanut kävellä. Huoneen keskellä on marmorinen amme, jolle löytyy  vastine Roomasta läheltä Pantheonia. Näin minulle ainakin kertoi paikallinen asukas.

Ai, se puree!

Belvederen Torso

Neron marmoriamme

Mosaiikkilattia

Hienoja!

Matka eteni taas ja ennen portaita oli vasemmalla puolella huonetta mustanliila marmorilaatikko (ei aavistustakaan mikä ihme se oli) ja egyptiläisiä patsaita ja sfinksejä. Ei kuin portaat ylös ja eteeni avautui uusi sali täynnä seinävaatteita Raamatullisista tapahtumista. Katto oli minusta siellä ihmeellisempi, koska se oli maalattu kolmiulotteiseksi! Huikean näköistä ja miten ihmissilmää voikin huijata helposti. Mutta se seuraavan salin katto, siitä ei sitten puhutakkaan. Eiköhän kuvat riitä kertomaan kaiken. Tämä kyseinen sali on karttagalleria. Sieltä löytyy ulkomuistista maalattuja Italian alueita.

Kolmiulotteisuutta, vau

Karttagallerian katto

Italia vai olikohan Rooman valtakunta

Aloimme lähestyä jo Sikstiiniläiskappeli, mutta sitä ennen oli vielä jokunen huone. Viimeisen huoneen keskellä oli vitriini täynnä kirjoja, mutta en muista yhtään mitä opas niistä sanoi. Taisin olla jo niin uppoutunut tulevaan..Koska enää portaat alas, kamera laukkuun ja totaalinen hiljentyminen. Seisoin suu auki keskellä kappelia. Ylleni avautui kattofresco: Maailman luominen ja Aatamin luominen ja edessäni on alttaritaulu: Viimeinen Tuomio. Aivan erilainen kokemus, en ole ennen sellaista tuntenut. Hyvin tyyni ja harras, mutta ei mikään peruskirkko fiilis. Toisaalta pikku lapsen uteliaisuudella ja aikuisen rationaalisuudella yritin löytää pienimmätkin aikaisemmin kerrotut faktat. Haluan aina muistaa tuon tunteen ja nähdä mielessäni kappelin aina uudelleen. Yritin etsiä koneelta kuvia, kunnes muistin taas että kuvaaminen on siellä kiellettyä, hpmh.. 

Mitä muuta voi pieni ihminen vielä toivoa tai jaksaa käsitellä mielessään tämän jälkeen? 
Seuraavaksi oli vuorossa Pietarin kirkko! Pakko nostaa kädet ilmaan ja sanoa "Halleluja!". Tämä valtava häkellys ja hurmio. Ah, marmoria, kultaa, koristeellisuutta, historiaa, uskoa, you name it they have it!  

Michealangelon Pietá

Baldakiini, takana näkyy Pyhän Pietarin istuin

Kaikkien Paavien nimet

Aika nuorena alottavat nuo sveitsiläiskaartilaiset

Huh, olipa rikastuttava reissu Vatikaaniin vai mitä? :) Seuraavalle kerralle Vatikaanista jää nekropolis, uusi museoreitti ja kierros kupolissa, josta näkee koko Pietarinkirkon aukion ja puutarhat, Vatikaanin ja Rooman. Nyt takaisin Italian puolelle. Hyppäsin bussin kyytiin ja navigoin  itseni lähelle Pantheonia. Ensin vastaan tuli joku muu rakennella, jossa oli paljon pylväitä. Ajattelin, että hetkonen ei sen tältä pitäisi näyttää...jatkoin matkaa eteenpäin ja silloin eteeni aukeni se oikea Pantheon. Juuri kun olin menossa sisälle, ovelle tuotiin puomit. Tulin juuri jumalanpalvelusaikaan! Eli sisälle en päässyt ihailemaan. :( Joku toinen kerta sitten. 
 

Huijari :D

Pantheon

Kiinni meni..

 

Vaelleltuani jokusen hetken, päädyin Piazza Navonalle. Piazza oli täynnä katutaiteilijoita ja reunoja koristi monet kahvilat.  Molemmissa päädyissä on suihkulähteet. Oikein mukava paikka viettää aikaa ihmetellen maailman menoa. Mutta sitten tule päivän rankin osuus. Kävelin melkein koko matkan kaupingin toiselle puolelle katsomaan Totuuden suuta. Huh hellettä ja väsymystä! Jalat jo muutenki muussina. :D Tässä kuvia matkalta ja määränpäästä.

Piazza Navona

Keskity, keskity!

Castel Sant´Angelo

Tiber- joki

Presidentin asunto

Bocca della Verita

Circus Maximus

Circus ja Foro Romanum taustalla

Foro Romanum

Arkkitehtuuria

Päivän nähtävyydet oli siinä! Vieläkö jaksatte lueskella, jos kerron illasta? :D  Menin hotellille laittautumaan illallista varten.  Sen jälkeen otin metron lähelle Trevin  suihkulähdettä, josta halusin pimeällä myöskin kuvan. Seuraavaksi suuntasin Pantheonin aukiolle syömään. Otin kanaleikkeen, uuniperunoita ja viiniä. Nami! Meillä oli myöskin illallisviihdettä. Aivan superhauska miimikko! Nauroin aivan katketekseni hänen tilannekomiikalleen! :D 

Aivan parasta viihdettä

Piazzalla tapasin nuorehkon miehen, joka oli ollut vaihdossa/töissä jonkun aikaa Ruotsissa. Hän on aina muuten asunut Roomassa, mutta ei ole osannut arvostaa niitä kaikkia rikkauksia mitä sieltä löytyy. Kun hän tuli pois Ruotsista, osasi hän tuntea ylpeyttä kotikaupungistaan. Hyvä, että jolloin ihmisillä on vielä kotiseutu ylpeyttä! Hänellä oli hirveä hinku näyttää minulle kaupunkiaan! Olin vähän varautunut, koska näitä perässähiihtäjiä ilmestyi aina vähän väliä.. No päätin lähteä kiertelemään, ainahan sitä voi lähteä sitten omaan suuntaan. Tämä mies kuitenkin osoittautui mukavaksi ja hän kertoili rakennusten ja paikkojen historiaa. Käveltiin keskustassa varmaan parisen tuntia ihastellen kaupunkia.  Hän näytti paikallisten alueen, jossa meno oli aivan erilaista kuin turisti paikoissa. Meininki tuntui elävämmältä ja kuplivalta. :) Käveltiin joen toiselle puolelle Trasteveren kaupunginosaan. Vanha, mutta charmikas. Pala aitoa Roomaa, pieniä kahviloita, ruokapaikkoja, vanhoja taloja ja musiikinjytke kantautui välillä korviin. Ihanaa :) Mies näytti parhaan pitserian ja jäätelöbaariin, hänen omia salapaikkojaan, joista hän ei kuulemma normaalisti puhu eikä pukahda muille. Täytyy myöntää, että herkut olivat taas kerran suussasulavia. 
Sitten tapahtui jänniä, hän pyysi nousemaan skootterin selkään! En ole oikein hyvää pataa kaksipyöräisten kanssa, mutta päätin kokeilla. Ja hyvä niin, koska rentouduttuani se oli aivan huikeeta! :D Ihan erilaista mitä kuvittelin ja vieläpä Roomassa! Viih, voi sitä onnea! Voisi sanoa, että olen lahjakkuus pyörän selässä himmailemaan ja nojautumaan kurveihin. Ja kyllä kaipuu jäi! Matka johti ylös vuorelle, josta näki koko loisteliaan öisen Rooman. Aivan uskomatonta! :) Se autuuden määrä. 
Seuraavia kohteita tuli vielä jonkun verran, esim. Forum Romanum, juutalaisalue, jossa on yli 1000 vuotta vanha talo ja varmaan ainoita vanhan ajan leipomoita, jotka leipovat koko yön.  Yhden minkä haluan mainita on Maltan ritarikunnan päämajan avaimenreikä. Se näkymä, mikä avautuu siitä katsoessa on taivaallinen! Aika hyvä sanavalinta vaikka itsesanonkin. :D Koska reiästä avautuu näkymä puutarhaan ja kaukana näkyy Pietarinkirkon kupoli!  Mies kertoi, että tämä on ainoa kohta, josta voi nähdä myös kolme eri valtiota, Vatikaanin, Italian ja Maltan ritarikunnan autonomisenalueen. Olin niin haltioissani, että unhodin ottaa kuvia koko aikana! :( :D Onneksi näkymät pysyvät omassa mielessäni koko loppuelämän. :) Iso kiitos personal oppaalle!
Tähän loppuu nyt tarinat ja kiitos kärsivällisyydestä näin isoa postausta kohtaan muruset! :)

XO, Almaz