Ciao a tutti! Piti ihan tarkistella, että mitä oon viimeksi kirjoittanut. Jotenka mietitäänpä mitä on oikein tapahtunut :D Hmm, töissä on tosiaan ollut hyvin hiljaista miljonääritalonvaltaajien takia tai siis yksityisyyttä vaalivien vieraiden takia. :D Onneksi kolme viikkoa kului ja tänä viikonloppuna porukka vaihtui ja nyt on jo normaalimpaa menoa täällä suunnalla. Ihanaa :) Nämä britit ovat oiken mukavaa sakkia! Pyysivät pelaamaan backgammonia ja kehuivat kielitaitoani täydelliseksi, hih :).
Välillä on vieläkin vaikea tehdä töitä, koska tuntuu siltä, että on pihalla kuin lumiukko. Ei oikein käy minun ammattitaidon pirtaan tämä. Hassuinta on säännöllisyyden epäsäännöllisyys. Tietyt rutiinit on, mutta toiset noudattavat näitä paremmin ja toiset, noh, ei niin täsmällisesti. Toivon todella, että alan pääsemään jutun juureen kiinni, kun päästiin taas arkeen. Myöskin tänään pitkästä aikaa tuntui mukavalta tehdä töitä, oikein iso hymy huulilla ja tuntui, että kaikesta selviää ja kaikki on hyvin, vihdoinkin.
Sitten sitä vapaa-ajan puolta!
Puolitoista viikko sitten käytiin kämppiksen kaa Montepulchianossa kiertelemässä. Kaupunki on niin nätti ja hyvin korkealla, sieltä oli niin kauniit maisemat(taas kerran). Myöhemmin illasta käytiin syömässä ja aina on niin nälkä, että annoksia ei edes kerkeä kuvaamaan. Mutta yritän parantaa tapani! Montepulchianon kaduilla oli hyvin paljon viinikauppoja, ja paikkahan onkin tunnettu viineistään. Illan kruunasi taas kerran ruoan jälkeinen jäätelöannos <3.
 |
| Vino |
 |
| Ei voi olla tykkäämättä maisemista |
 |
| Tuon ihanan oven takana voisi asua |
Täällä oli rankka myrsky yli viikko sitten. Sade oli kovaa ja rakeitakin tuli! Onneksi juuri täällä Pozzossa myrsky ei tuntunut niin hirveältä. Ajaessa myrskyn jälkeen Arezzoon tuho olikin eri näköinen. Isoja puita oli kaatunut jopa juurinen teille, tuuli repinyt viiniköynnöksiä irti maasta. En pystynyt ottamaan kuvia, koska ajoin ja piti keskittyä kovasti uuteen kiertoreittiin. :D Mutta täällä taitaa olla porukka tottunut raivaamaan tuhojen jälkiä, koska tiet oli melkein heti putsattu ja ihmiset suhtautuivat tyynesti.
 |
| Ropisee! |
Nyt on mennyt jo kohta viikko siitä, kun kämppis lähti takaisin Suomeen ja jätti minut tänne ihan yksin! Hyvin ikävä temppu Marita! :D Onneksi kuitenkin kerettiin olemaan kolme mukavaa viikkoa yhtäaikaa. Ja Marita opetti minulle hyvin paljon töistä, Pandalla ajamisesta ja rohkeutta liikua täällä jaja hankki minulle kavereita, iso kiitos! :) Pidettiin pienet läksiäiset lähtöä edeltävänä iltana. Käytiin syömässä ja terassilla. Meidän jo nykyään kantapaikaksi muodostunut ja tutuiksi tulleet baarimikot tarjosivat muutaman kierroksen. Ilta oli mahtava, mutta tuntui liian lyhyeltä, ja tieto siitä että seuraavana aamuna kämppis lähtee niin oli haikeeta.
 |
| Mustaan voi aina luottaa |
Eiköhän tässä liene jo taas hetkeksi juttua, vai mitä? Nyt lämmittämään Marisan tekemää herkku pastaa <3
XO, Almaz
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti